*

MarjattaRasi

Tulitaukosopimus pitää, ei pidä, pitää...

Ukrainassa sotatoimet kiihtyivät ja kiihtyivät. Ihmisten hätä kasvoi ja kasvoi. Humanitäärinen tilanne oli ja on enemmän kuin huolestuttava. 

Saksan liittokansleri Angela Merkel päätti ottaa ohjat käsiinsä. Jottei näyttänyt siltä, että hän toimii yksin,  Merkel otti Ranskan presidentti Hollanden mukaansa. Voi vain kuvitella, mitä britit ajattelevat! Mitä heidän suurvalta-asemalleen on tapahtunut? Ja missä oli EU ? Putin oli varmaan ihan tyytyväinen, ettei missään. Minskin jo roskakoriin joutunut tulitaukosopimus ikään kuin kaivettiin esiin ja syntyi kuin syntyikin uusi tulitaukosopimus. Tästä voi vain olla tyytyväinen ja kiitollinen Angela Merkelille. 

Sovittuun sopimukseen ei tunnu kukaan täysin uskovan. Nyt on kuitenkin tärkeää, että tulitauko pitää - edes päällisin puolin. Eikä mielestäni pidä heti lähteä ilkkumaan: tiesihän sen, että näin käy. Tulitauko ei kuitenkaan ole Ukrainan sodan ratkaisu, vaan nyt pitää alkaa neuvotella siitä oikeasta ratkaisusta. Eikä se ole helppoa, kun puolin ja toisin pitäisi pystyä säilyttämään kasvot. 

Mitä Venäjä oikeasti haluaa? Toki olemme kuulleet monta kertaa presidentti Putinin harmittelevan Neuvostoliiton romahtamista. Katsooko Venäjä, että lännestä irtaantuminen on pitkälläkin tähtäimellä vaihtoehto sen uudelle ulkopolitiikalle? Olemme varmaan unohtaneet, kun Putin vuonna 2007 Munchenin seminaarissa hyökkäsi voimakkaasti USA:n johtamaa yksinapaista maailmaa vastaan sanoen selkeästi, että Venäjä tulee ajamaan etujaan ja suurvalta- asemaansa uudella voimalla. Emme tainneet kuulla? Vuonna 2008 vuorossa oli Georgia sekä asemien vahvistaminen Kaukasuksella. Ukrainaa on kuitenkin mahdoton nähdä ns. jäätyneenä konfliktina, sillä Ukraina on Ranskan kokoinen - eli kyse on painoarvoltaan suuren luokan kansainvälisestä konfliktista. 

Nyt voidaan vain miettiä, pystyykö tälle tielle lähtenyt Venäjä vastaamaan globaalin maailman sille tuomiin uusiin uhkiin ja haasteisiin. Voiko Venäjä pitkään pitää pitkäaikaista yhteistyökumppania EU:ta vastustajana. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

On erikoista, että kun meillä on Kekkosen ajoista asti puhuttu Suomesta suurena Venäjä-tuntijana, niin täällä ei juuri nyt näytä olevan harmainta aavistustakaan, mihin Venäjä tai Putin pyrkii. Ainakaan sitä ei sanota ääneen.

Sitä varten kannattaa joskus lukaista muitakin kuin poliitikkojen kannanottoja. Siksi voi palauttaa mieliin vaikka tämän lähes 7 vuotta vanhan blogin (Erkki Toivanen):
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4242...

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Toivanen todellakin näki, mitä on tulossa. Ennuste on toteutunut oletettuakin pahempana. Todennäköistä on, ettei Venäjä lopeta valloitussotaansa ennen kuin sillä on vastassa ylivoimainen armeija. Sellaisen luomiseen menee aikaa ja siihen Eurooppa tarvitsee apua Amerikalta. Tähän saakka Venäjää vastaan on käytetty vain pehmokeinoja. Ensimmäinen oikea askel olisi täydellinen satama- ja kauppasaarto.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Täyttä asiaa Erkki Toivaselta. Ennusteet oikeaan osuneita. Odotettua pahemmaksi vaan on tuon kirjoituksen jälkeen Venäjällä mennyt.

Mutta täällä kuunnellaankin mieluimmin Heikki Talvitietä ja muita venäläisellä kunniamerkillä palkittuja "kremlologeja".

***

Kyllä Marjatta Rasi Venäjältä voi odottaa mitä hyvänsä tekoja, niin kauan kunnes keskiluokka, sivistyneistö siellä lähtee tosissaan kaduille ja syrjäyttää Putinin. (Sivistyneistöksi en laske tietenkään oligarkeja, silovikeja ja Putinin hallintoa.) Tämä taas näyttää hyvin epätodennäköiseltä pitkään aikaan, joten huonolta näyttää. Voi olla että tarvitaan suuret joukot ruumiita ennen kuin venäläiset havahtuvat.
Maaliskuullehan oli suunniteltu jonkinlaista opposition mielenilmausta.

Toimituksen poiminnat